sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ottelutapahtuma - Ilves vs. Tappara

Noniin, nyt on nähty kauden ensimmäinen naapurin isännöimä paikallisottelu. Arvioin ja vertailen tässä seuraavassa tekstissä kummankin ottelutapahtumaa tekemieni havaintojen ja oman mielipiteeni perusteella. On mielenkiintoista huomata kuinka erilainen ottelutapahtuma voi olla samassa hallissa pelaavilla joukkueilla.

Suurimmat erot liittyvät ottelutapahtuman kaupallisuuteen ja tunnelman luontiin. Aloitetaan ensimmäisestä. 
Kierrellessäni hallia ennen Tappara-Ilves ottelun alkua huomasin, että käytävillä on enemmän ylimääräistä aktiviteettia kuin Ilveksen kotiotteluissa. Ne vaikuttivat ollen pääasiassa Tapparan yhteistyökumppaneiden sponsoroimia, ja sponsoreita ei unohdettukaan mainita missään vaiheessa ja niiden logoja vilkkui joka käänteessä. Katsomon puolella kaupallisuus oli paljon voimakkaampaa kuin Ilveksen peleissä, ennen ottelua ja erätauoilla kaukalon yläpuolella lensi DNA:n sponsoroima zeppeliini ja samainen firma sponssasi erätaukoaktiviteettia, jossa muutama tyyppi yritti laukoa kiekon maaliin ohi maalissa seisseen pahvimolarin. Laukojat eivät suinkaan olleet ketään satunnaisesti hallin käytäviltä poimittuja katsojia, vaan nimenomaan yhteistyökumppaneiden työntekijöitä/edustajia. Jokaisen laukojan kohdalla ei tietenkään unohdettu mainita mitä firmaa laukoja edusti. Ottelutapahtuman kaupallisuus ei jäänyt näihin aktiviteetteihin, vaan mukana oli tietysti perinteistä mainostamista videotaululla, mitä oli paljon enemmän kuin Ilveksen peleissä. Esimerkiksi erätauoilla ei soitettu musiikkia, vaan mainokset valtasivat näytön. Jokaiselle istumapaikalle oli jaettu jotain firmaa mainostava läpsytin ja hallista poistuessa samainen firma lahjoitti jokaiselle lähtijälle jääskrapan. 
Kaupallisuudesta ei voi Ilveksen osalta sanoa muuta kuin että sitä on paljon vähemmän, mikä on mielestäni todella hyvä asia. Liian pitkälle viety kaupallisuus tekee ottelutapahtumasta jotenkin muovisen oloisen. Ottelutapahtuman, jossa peli ei ole yhtä paljon keskiössä ja jonka kohdeyleisö tuntuu olevan ennen kaikkea toimistotyöntekijät. Tätä kaikkea oli Tapparan ottelutapahtuma. Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista peilata sitä faktaa, että Tapparan kotipelin liput ovat halvempia kuin liput Ilveksen kotipeliin.

Nyt käsitellään tunnelman luontia. Sivusin jo läpsyttimiä ja olen todella vilpittömän iloinen siitä, että Ilveksen peleissä noita äänisaastuttajia ei nähdä. Tapparan kotipelissä niitä oli jaettu jokaiselle istumapaikalle ja päästyään vauhtiin, läpsyttäjät tehokkaasti tappavat hallin tunnelman, jota viime pelissä ylläpitivät pelkästään ilvesläiset lauluillaan ja huudoillaan. Itse asiassa tuntui siltä, että Tapparan fanit on integroitu mukaan läpsyttimien tuottamaan "rytmiin", eivätkä he uskaltaneet lähteä rikkomaan pyhän paperihaitarin valtaa esim. lauluilla, vaan toistivat samaa  tap-pa-ra-huutoa läpi pelin, johon äänensaastuttajien oli helppo lähteä mukaan. Toistan vielä, en halua ikinä nähdä läpsyttimiä Ilveksen kotiotteluissa. Ilveksen peleissä on muu halli joskus lähtenyt mukaan lauluihin taputuksilla, ja tähän pitäisi pyrkiä. Tapparan pelissä tunnelmaa piti nimenomaan luoda, koska omista faneista ei ollut siihen. Videotaulu pyrki luomaan kannustusta pyörittämällä Maalia, Tappara-tekstiä, johon oli lisätty jotain ääntä luomaan rytmiä "kannustukselle". Tämä on kamalaa, todella kamalaa, noloa, hävettävää ja kertoo oleellisen C-päädyn kannattajakulttuurin kehittymättömyydestä. Ilveksen kotiotteluissahan mitään vastaavaa ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan ellei mukaan lasketa kuuluttajamme Kaitsun kehotuksia "Hakametsä, ääntä!". Ilves on omissa kotiotteluissaan toiminut järkevästi ja antanut vastuun tunnelman luonnista omille kannattajilleen. Joku on sanonut, että seuran tukema kannustus esim. videotauluilla olisi samaa kuin antaisi syntymäpäivälahjan itselleen ja olen tästä samaa mieltä.

Vähäpätöisimpänä erona pidän musiikkia ja videotaululla näytettävää materiaalia. Ilveksen peleissä musiikkilinja on astetta raskaampaa. Tapparan kotipeleissä on mahdollista kuulla todella kamalaa musiikkia: Kaikkea diskojytän ja Cheekin välillä. Tapparan hyökkäyspään aloitusta rytmitettiin looppaamalla Robinin "Boom Kah"-hitin alkua ja rauhallisimmissa vaiheissa kuultiin jotain v*tun Vain Elämää-musiikkia?! Musiikkivalinnat liittynevät kaupallisuuden yhteydessä toteamaani kohdeyleisön erilaisuuteen. Äänenvoimakkuus oli laitettu yhteentoista asti.
Ilveksen pelaajaesittely vie voiton Tapparan vastaavasta. Todella suuren voiton. 

Ilves voittaa ottelutapahtuman 4-0.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti