sunnuntai 28. joulukuuta 2014

27.12.2014: Ilves - Sport 3-2 (1-0, 1-1, 1-1)

Ilveksen viimeinen kotipeli vuonna 2014 ei ihmeitä tarjonnut. Ilveksen kannattajat puolestaan saivat haukkoa henkeään viimeiseen sekuntiin asti, kunnes loppusummeri vapautti tamperelaiset iloiseen juhlintaan.

Ottelu alkoi Ilves-merkkisesti, johtuen osittain runsaista ylivoimaminuuteista, joita kurittomat vaasalaiset lahjoittivat Ilvekselle. Räikeimpiä rikkeitä oli Teemu Tallbergin korkea maila kiekottomalle Ilves-pelaajalle ja ranskalaistähti Damien Fleuryn tahallinen kampitus kohdistuen Ilves-vahti Joonas Korpisaloon. Vierailijat ottivatkin ensimmäisessä erässä peräti viisi kaksiminuuttista, joista yksi päättyi ennen aikojaan Sami Sandellin lusikoitua kiekon lähietäisyydeltä verkon perukoille. Maalin jälkeenkin parhaat maalintekopaikat siunaantuivat Ilvekselle, mutta erätauolle lähdettiin "vain" 1-0-lukemissa.

Toisen erän ensimmäisillä minuuteilla Ilveksellä on pari huippupaikkaa lisätä johtoaan. Ensin Jiri Veistola pääsee yrittämään tyhjään maaliin Sandellin laukomasta reboundista, mutta laukaus menee juuri sinne mihin Sport-vahti Hannu Toivonen oli jäänyt ihmettelemään tamperelaisten rynnistystä. Pian Ilves pääsee 2v1-hyökkäykseen. Antti Tyrväinen syöttää vasemmalta laidalta maalia kohti luistelevalle Teemu Rautiaiselle, jonka upea laukaus uppoaa yläpesään ja tilanne Hakametsässä on 2-0! Maalin jälkeen käy kuitenkin se, mitä Ilvekselle on käynyt aivan liikaa tällä kaudella: Peli pysähtyy täysin ja vastustaja päästetään niskan päälle. Sport jää pyörittämään peliä Ilves-päätyyn Saku Salmelan rangaistuksen päättymisen jälkeen. Kiekko pelataan maalin takaa Joonas Korpisalon vartioiman maalin eteen, josta Sport-pelaajan ohjauksesta kiekko pomppi maaliviivan väärälle puolelle.

Kolmas erä alkaa kammottavalla tavalla. Ensin Vojtech Polak laukoo kiekon tolppaan, Sport rynnistää vastahyökkäyseen ja Polak joutuu rikkomaan Sport-pelaajaa kaksiminuuttisen arvoisesti. Seuranneella ylivoimalla Sport tulee tasoihin ihan näyttävän kuvion jälkeen. Hakametsä hiljenee C1:n vaasalaisia lukuunottamatta. Masennusta kestää lopulta vain kaksi minuuttia ja 14 sekuntia, kun kaksikko Rautiainen-Kukkonen haastaa Sport-puolustusta. Rautiainen syöttää maalin eteen Kukkoselle, joka harhauttaa maalivahdin ja kääntää kevyen laukauksen...suoraan tolppaan. Taustalta maalille viilettää tuttu numeroa 19 kantava 169 senttimetriä pitkä vihreäpaita, joka sutii kiekon tyhjiin ja Hakametsässä alkaa kunnon bileet. Maalin jälkeen Ilves saa otetta pelistä paremmin, mutta ei onnistu lisäämään johtoaan. Ottelun loppua leimasi kummalliset (siis Liiga-tasolla ihan normaalit) tuomarien tuomiot, mutta sentään kaikista räikein rike vihellettiin pois, kun Fleury tempaa mailan Ilves-pelaajan kädestä ja turhautumistaan läimäisee laitamainokseen. Sport ottaa lopussa maalivahdin pois, mutta ylimääräiselläkään kenttäpelaajalla Sport ei pysty ryöstämään Ilvekseltä pisteitä. Loppunumerot maukkaat 3-2.

Yleisöä oli reippaasti yli 6000, mutta tunnelma ei ollut mitenkään erikoinen. D1 ja D-pääty kokonaisuudessaan oli ihan hyvin täytetty, mutta kun laulu tyrehtyy yleensä D1:n puoleen väliin, niin tunnelma ei välity hyvin ympäri päätyä tai hallia. Lisää d-alkuisia termejä luvassa: DJ tuntui ottaneen saman linjan musiikin ja yleensäkin äänenvoimakkuuden suhteen mitä näimme viime kauden alussa. Vaikka Ilveksen kannattajat lauloivat/huusivat, ei se ollut kyllin hyvä syy olla soittamatta jotain puuduttavaa tusinarokkia höystettynä kuuluttaja-Kaitsun skitsofreenisilla kehotuksilla "Hakametsä, ääntä". 
Tämä on pahaa hallaa modernin kannattajakulttuurin vakiinnuttamiselle Hakametsässä ja mielestäni kertoo ylimielisestä asenteesta koko kannattajakulttuuria ja sen kehittämistä kohtaan. Vasta äsken Hakametsässä oli huono tunnelma, nyt hyvän tunnelman siemenet halutaan lakaista diskomusiikin alle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti